Falanderista Vaasanlaivoihin

Vaasa on aina ollut merenkulkukaupunki, jonka vauraus perustui kaupankäyntiin. Ensimmäiset purjealukset veivät talonpoikien tuotteita Itämeren eri satamiin jo keskiajalla. Euroopan laivanrakennusteollisuus teki tervasta 1600-luvulla Vaasan tärkeimmän vientituotteen. Puusta rakennetut purjelaivat ja niiden köysistöt tarvitsivat tervaa ja siitä valmistettua pikeä. Tervaa saatiin mäntypuusta ja tervahaudat paloivat ympäri Pohjanmaata, josta terva kuljetettiin tynnyreissä Vaasaan. Vaasalaiset tervaporvarit kuljettivat tervatynnyrit laivoillaan Tukholmaan. Vientituotteiden kuljettamiseen tarvittiin yhä enemmän ja yhä suurempia laivoja. Tervan lisäksi vietiin mm. viljaa, kalaa, traania ja puutavaraa ja Vaasaan tuotiin mm. suolaa.

Maailman merille

Allmänna Bästa_760x6931700-luvun jälkipuolella Vaasan kauppalaivastoon kuului kymmenkunta laivaa, omistajina olivat vaasalaiset kauppiaat. Monet laivat rakennettiin kaupungin omilla tai lähiseutujen veistämöillä, mm. Mustasaaren Petsmossa ja Iskmossa. Tärkein telakka oli vaasalaisten kauppiaiden omistama Svartön telakka kaupunginlahdella. Useimmat laivat olivat kauppiaiden yhteisomistuksessa, vain varakkaimmat kauppaporvarit kuten Abraham Falander pystyivät varustaman laivoja yksinään. 1800-luvulle tultaessa kauppalaivastossa alkoi huomattava kasvu sekä laivojen määrässä että niiden koossa. Falanderin tunnetuin laiva oli Svartön telakalla vuonna 1786 valmistunut fregatti Allmänna Bästa, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin kauppalaiva.

Suomen rikkain mies – Carl Gustaf Wolff

Carl Gustaf Wolff_760x933Kauppias Carl Gustaf Wolff aloitti varustamotoiminnan yhdessä kauppias Herman Widmarkin kanssa, heidän yhdessä omistama priki Wänskapen oli rakennettu Mustasaaren Petsmossa. Itsenäisenä laivanvarustajana Wolff toimi vuodesta 1836. Hänen laivansa purjehtivat talvikaudella usein Välimerellä lastia kuljettaen tai jopa Länsi-Intian vesillä.

1850-luvulla Wolff oli jo Suomen suurin laivanvarustaja. Hänen menestyksensä salaisuuksia olivat hyvin rakennetut laivat, taitavat kapteenit ja se, että Wolff ei vakuuttanut laivojaan. Hän oli laskenut, että vakuutusmaksut olisivat olleet suurempia kuin vuosittaisten haaksirikkojen aiheuttamat tappiot.

Uusia laivoja rakennettiin hänen Palosaaren telakallaan. Hänellä oli Palosaarella myös asuintalo, jonka lisäksi hän rakennutti talon uuden Vaasan parhaalle paikalle, Ylätorille. Vaasanpuistikon kulmaan nousi ensi puutalo, mutta se sai pian väistyä komea liikepalatsin tieltä. Tämä Wolffin talona tunnettu rakennus purettiin vuonna 1960 nykyisen Viljo Rewellin piirtämän liikekeskuksen tieltä.

Carl Gustaf Wolff oli kuolleessaan vuonna 1868 Suomen rikkain mies. Wolffin pojat eivät onnistuneet jatkamaan varustamotoimintaa yhtä menestyksekkäästi kuin isänsä. Maailmalla oltiin siirtymässä myös purjelaivakaudesta höyrylaivoihin. Wolffin leski Natalie ja heidän poikansa Eugéne jatkoivat kuitenkin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön osakkaina.

Kivenheitto Suomesta Ruotsiin

Vuonna 1873 perustettiin Wasa-Nordsjö Ångbåts Aktiebolag -niminen varustamo, joka aloitti liikennöinnin Vaasan ja Englannin Hullin välillä. Yhtiö fuusioitui vuonna 1926 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön kanssa. Jo 1800-luvun puolella alkanut matkustajalaivaliikenne Suomen ja Ruotsin välillä vilkastui sotien jälkeen, jolloin suomalaiset varustamoyritykset ottivat Merenkurkun liikenteen haltuunsa.

Varustamoyhtiö Vaasa-Umeå perustettiin vuonna 1948 ja jo samana kesänä aloitettiin liikenne Vaasan ja Uumajan välillä s/s Turisten-nimisellä laivalla, joka oli jo edellisenä kesänä liikennöinyt samalla reitillä s/s Pörtö-nimisenä Suomi Shippingin väreissä. Heti seuraavana vuonna hankittiin suurempi laiva, joka sai nimekseen s/s Korsholm. Jo 1940-luvun lopulla alettiin suunnitella autolautan hankkimista reitille. Hanke toteutui vasta vuonna 1958, jolloin Suomen ensimmäinen autolautta s/s Korsholm III aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä. Tästä alkoi Merenkurkun matkustajaliikenteen kultakausi, joka kesti tax free -kaupan lakkauttamiseen vuonna 1999.