Vaasa palaa ja tilalle rakennetaan uusi kaupunki

Aamupäivällä elokuun 3. päivänä vuonna 1852 tuhoisa tulipalo hävitti koko Vaasan kaupungin. Aamulla Vöyriltä tullut talonpoika oli asettunut nukkumaan humalaansa kauppias Aurenin pihavajaan sammalvaraston päälle. Herätessään hän oli puoliunessa pudottanut sytyttämänsä piipun sammaliin, jotka leimahtivat liekkeihin. Vöyriläismies oli säikähdyksissään paennut paikalta hevosensa selässä. Vain kärryt jäivät pihalle todistamaan miehen vierailusta.

Vaasa palon jälkeen_1200x491

Tuli levisi nopeasti pitkän kuivuuden vaivaamassa kaupungissa tiheään rakennetuista taloista toiseen. Kipinät lentelivät tuulen mukana nopeasti etäämmälläkin sijainneiden talojen helposti syttyville katoille. Alkeellisin välinein sammuttaminen ei onnistunut, vaan kaikki tarmo jouduttiin panemaan irtaimiston pelastamiseen. Illalla yli 3000 vaasalaista oli ilman kotia ja heidän oli hakeuduttava kuka mihinkin tilapäismajoitukseen lähiseudulle.

Joitain kaupungin laitamilla sijainneita taloja säästyi palolta, mm. hovioikeus. Pankista ja lääninrahastosta saatiin rahavarat pelastettua, mutta paljon kaupungin historiaan liittyvää kirjallista aineistoa ja esineistöä tuhoutui.

Vaasan rautatieasema ja matkakeskus.Pian palon jälkeen alkoi keskustelu kaupungin uudelleenrakentamisesta. Osa halusi uuden kaupungin nousevan ehdottomasti vanhalle paikalle. Osa taas oli sitä mieltä, että kaupunki tulisi siirtää lähemmäksi merta Klemetsön niemelle. Maankohoamisen vuoksi satama oli jo jouduttu siirtämään Palosaarelle. Vanhaan kaupunkiin pääsi enää vain pienillä aluksilla. Keisari Nikolai I:n käskykirjeellä 1.3.1854 uusi Vaasa päätettiin rakentaa Klemetsön niemelle noin 7 kilometrin päähän palaneesta kaupungista.

Keisaria miellyttääkseen uuden kaupungin nimeksi päätettiin vuonna 1855 Nikolainkaupunki. Kaupungin uusi nimi herätti runsaasti vastustusta ja sitä käytettiinkin vain virallisissa yhteyksissä, kansan suussa kaupunki oli edelleen Vaasa.

Ruotsalainen arkkitehti Carl Axel Setterberg valittiin Vaasan lääninarkkitehdiksi vain muutama kuukausi kaupungin palon jälkeen ja vuoden 1854 alussa hänet nimitettiin myös Vaasan kaupunginarkkitehdiksi.

Setterberg sai ainutkertaisen tilaisuuden suunnitella täysin uuden kaupungin asemakaavoineen ja lukuisine julkisine ja yksityisine rakennuksineen. Avara asemakaava puistokatuineen ja kortteleita halkovine palokujineen auttoi myös palontorjunnassa.

Viisi puistokatua halkoi kaupunkia, itä-länsi -suuntaiset Hovioikeudenpuistikko ja Vaasanpuistikko sekä niiden väliin jäävät puistoalueet muodostivat kaupungin poikittaisen keskusakselin, jolle sijoittuivat myös kaupungin keskeisimmät julkiset rakennukset. Akselin länsipäähän rannan tuntumaan Setterberg sijoitti uusgotiikkaa edustavan hovioikeuden rakennuksen, kaksoispuistikon ja Kirkkopuistikon risteyskohtaan hän sijoitti samaa tyyliä edustavan kaupungin kirkon. Myös kaupungin avara tori sai paikkansa puistokatujen risteyskohdasta kirkon itäpuolelta.

Monet alun perin yksityiset, mutta nykyään julkiset Setterbergin piirtämät rakennukset kulmatorneineen ovat edelleen leimaa-antavia kaupungissa, jonka yli 150 vuotta vanha asemakaava laajoine puistoalueineen ja leveine katuineen palvelee sujuvasti nykypäivänkin asukkaiden, liike-elämän ja vilkkaan autoliikenteen tarpeita.