Ainutlaatuinen saaristo

Merenkurkku - Suomen ainut luontokohde UNESCOn maailmanperintölistalla

Vain kivet muistavat mannerjään muovaaman karun kauniin saariston salaisuudet. Merenkurkun saaristo on valittu Suomen ainoaksi UNESCOn luonnonperintökohteeksi, koska alueen luonnossa näkyy selkeimmin jääkauden ja sen seurauksena alkaneen maankohoamisen aiheuttamat jäljet. Vaasan seudulla sijaitsee siis yksi maailman noin kahdesta sadasta ihmeestä!

Merenkurkun saaristo koostuu käytännössä koko ulkosaaristovyöhykkeestä viiden kunnan alueella. Alue muodostaa Ruotsin Korkean Rannikon (Höga Kusten) kanssa yhteisen maailmanperintökohteen. Suomen ja Ruotsin välisten saarten etäisyys toisistaan on lyhimmillään vain 20 km.

Jääkauden jälkeläinen

Viime jääkaudella koko Pohjois-Eurooppa oli paksun jääkerroksen peitossa, ja jäätä oli paksuimmillaan noin 2–3 kilometriä juuri nykyisen Pohjanmaan yllä. Mannerjää alkoi sulaa 18 000 vuotta sitten, ja siitä 8 000 vuoden kuluttua oli jään reuna edennyt Merenkurkun kohdalle. Jään sulettua alta vapautui sulavan jään muovaama alava moreenisaaristo, ja maankamaran vapautuessa jään painolastista se alkoi kohota.

Maankohoaminen jatkuu edelleen 8–9 millimetrin verran vuodessa. Merenkurkun saariston alueelle syntyy maankohoamisen myötä uutta maata vuosittain yli 150 jalkapallokentän verran. Maailmanperintöalueesta 85 % on vettä, mutta jos maankohoaminen jatkuu nykyisellä tahdilla, meillä on 2 500 vuoden kuluttua luonnollinen silta Ruotsiin!

Merenkurkun saaristolla on ainutlaatuinen geologinen arvo, sillä täällä maankohoamisnopeus on yksi maailman suurimmista. Lisäksi Merenkurkun saaristossa on ainutlaatuisia jääkautisia muotoja, kuten pyykkilautamoreeneiksikin kutsutut De Geer -moreenit sekä Ribbed -moreenit, jotka tekevät alueen maisemasta vaihtelevaa. Saaristo on mosaiikkimainen muodostuen tuhansista erikokoisista saarista. Eräiden laskujen mukaan maailmanperintöalueella on 5 600 saarta.

Pike paradise

Kalastusta Merenkurkussa, Vaasa.Kalastusta Merenkurkussa, Vaasa.Kalastusta Merenkurkussa, Vaasa.Maankohoamisen vuoksi Merenkurkun luontotyypit, sekä kasvillisuus että eläimistö, elävät jatkuvasti muuttuvassa tilassa – sekä pinnan alla että maalla. Matalat ulapat ja suojaiset lahdet ovat tärkeitä myös monille kalalajeille. Maankohoamisen myötä lahdet kuroutuvat umpeen muodostaen fladoja ja myöhemmin kluuvijärviä, jotka toimivat eräänlaisina kalojen lastenkammareina, sillä kalat nousevat keväisin puroja pitkin niihin kutemaan.

Merenkurkun alueella kasvavaa metsätyyppiä tavataan ainoastaan maankohoamisalueella, sillä merestä kohoava maa on alussa täysin ilman kasvillisuutta. Ensiksi tietyt kasvit, kuten esimerkiksi tyrni lyövät juurensa tähän neitseelliseen maahan ja parantavat samalla maaperää seuraaville kasveille, jotka vuorostaan syrjäyttävät nämä pioneerilajit. Tämä kerroksellisuus on selkeästi nähtävissä rannoilta maalle päin katsottaessa.

Elävät kivet

Joka talvi jäät siirtelevät osaa Merenkurkun kivistä, jotka keväällä ilmaantuvat esiin aivan uusilla paikoilla. Veneväylät ja merikortit vanhentuvat nopeasti ja ne joudutaan laatimaan uusiksi tämän tästä. Valoisilla, karun kauniilla karikoillamme on tilaa hengittää ja sielu lepää ainutlaatuisessa maisemassa. Anna merituulten kuljettaa arjen kiireet ja murheet kauas silmänkantamattomiin. Nauti, tässä ja nyt. Ympäri vuoden.